Meidän temppumme

Tikkis: Mulle on kuulemma vaikea opettaa temppuja kun oon niin erilainen kuin tuo Dumle. Jos en ymmärrä mitä nyt oikein halutaan, pistän pepulleni ja kallistelen päätäni ja funtsaan vähän pidempään. Noo, tiiän mää jo sellaset kuin istu ja seiso ja sivu ja odota ja etsi. Sitten tuosta emännästä on hauskaa pyöräyttää minua ympäri, ja joskus tehdään se duona Dumlen kanssa sillä tavalla että seistään emännän edessä, hänellä on nami molemmissa käsissä, ja sitten me pyörähdetään ulkokautta ympäri yhtäaikaa sen namin perässä.

Sit mä kuulemma osaan sellaisen räsynukke-tempun jota Dumle ei kyllä tee, eli jos luulen että nyt mua kohta moititaan jostain niin jalat menee ihan naruiks ja lysähdän lattialle kyljelleen niin että minä en kyllä ole mitään tehnyt ihan oon tällanen jalaton pikkupentu vaan niin!

Dumle: Emäntä opettaa mulle kaikkia hassuja temppuja, ja niitä onkin kiva tehdä! Voi aina joskus saada namin niistä! Ekaks tuli tietty sellaset perusjutut niin kuin istu, maahan, sivulle ja seuraa ja odota. Sitten mä osaan tanssia, siinä niin kuin pyöritään ympäri ja hypätään vähän, ja näyttää nenällä kummassa kädessä on jotain hyvää, ja mikä on mun pallo. Sit mun pitäis osata seisoa paikallaan niin kuin esimerkiksi niissä näyttelyissä, mutta se on vähän vaikeeta kun pitäishän sitä tuomaria niin kuin moikatakin?

Me käydään paljon metsässä kävelyllä, ja siellä mä osaan hienosti hypätä risun yli kun Kati sanoo Hyppy! Ja nyt me opetellaan sellasta että kun Kati sanoo Pum! niin mä menisin kyljelleen! (Ps. Höh, kai mä sen jo nyt osaan!)
Nyt me yritetään jo sellaista "istu kuin kurre" -juttua. Blaa, mä ajan ne kurret puuhun aina kun näen.


Koirille kannattaakin opettaa temppuja, varsinkin nenällä tekeminen on oikeaa aivotyöskentelyä - katso esim täältä; klikkaa.


.