Helmikuun 1, 2010

Lisäilin vähän Tikkis-tietoa muillekin alasivuille, ynnä muuta päivitystä. Voi voi, alkaa näyttää siltä että Tikkiksen jalat ovat kasvaneet kohisten eikä taida agilityn medimittarit enää riittää, makseihin mennään luultavasti.

Tammikuun 17, 2010

Vähän talvista kuvasatoa! Joulukuun 11, 2009

Hih, tänään ilmestyi Staffilehti jossa oli juttua Tikkiksen tulosta taloon. Sen verran päivitystä että puolivuotiaan länderin ja kuusivuotiaan staffin yhteiselo on oikein hyvin sujunut edelleen. Koirat ovat yhdessä työpäivänkin ajan, eikä tappeluita ole tullut. Dumle on niin kärsivällinen etten ole tiennytkään siitä moista löytyvän! Tikkis saa tehdä melkein mitä vaan, ainoa poikkeus on oikeastaan vain se kun minä tulen kotiin, niin Dumle ei haluaisi Tikkiksen tulevan tervehtimään ennen häntä. Siinä sitten näytetään kaapin paikkaa minkä ilokirmailultaan ehtii. Mutta kyllä se Tikkiskin tunnustaa että isosisko on edelleen pomo =D

Marraskuun 30, 2009

Dumlen kanssa on käyty kisaamassa ja yksi nolla hamstrattu lisää SM-kisojen osallistumisoikeuslistaan. Four to go! Tikkis täytti viime viikolla puoli vuotta, herranjestas miten aika kuluu!


Marraskuun 15, 2009

Tikkis kävi korkkaamassa näyttelyuransa Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä, 5,5 kk iässä. Vakavailmeinen nuorukainen kotona ensimmäisen ruusukkeensa kanssa:


Meni paremmin kuin uskalsin toivoa, Tikkis antoi tuomarin katsoa hampaansa ja venkoili vain hieman pöydällä, väisteli toki silti. Punainen nauha, KP ja toiseksi Paras uros -viivalla!
Arvostelussa lukee: "Erittäin hyvät mittasuhteet sekä päässä että rungossa. Hyvä ilme. Hyvä kuono-osa, hieman löysät kyynärpäät. Hyvin kehittynyt runko ikäisekseen, voimakkaasti kulmautunut takaa. Kauniit, syvät värimerkit ja hyvä karkea karvanlaatu. Turhan korkeat etuliikkeet, hyvä häntä. Mukava olemus, mutta kaipaa vielä harjoitusta pöydällä käsittelyyn." (Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki)

Lokakuun 27, 2009

Ai kamala kun Tikkis pelästytti minut eilen illalla. Lähdimme iltalenkille pimeään ja sateiseen säähän, tuohon golfkentälle. Koirat vapaana ja heijastinpannoissaan. Dumle saattaa aina välillä hävitä kauemmaksikin, mutta Tikkis on pysytellyt lähelläni. Siksipä en heti huolestunut kun sitä ei näkynytkään edelläni kun kiipesin mäelle, ajattelin että ehti jo näkyvistä kummun toiselle puolelle. Mutta eipä osunut sielläkään silmiin valkoista välkähdystä, eikä minulla ollut edes otsalamppua tällä kertaa mukana. No, aloin viheltämään ja huutelemaan, Dumle ilmestyi paikalle mutta ei Tikkis. Eikä vielä 10 minuutin huutelemisenkaan jälkeen... Nyt alkoi jo pelottaa että mitä ihmettä! Eikun soittamaan kotiin Kaidelle että otapas taskulamppuja mukaan ja tule etsimään... pikkupaniikissa jo katselin läheisen lammen rannalla että ei kai sinne... puhelin soi taskussa - Tikkis oli ollut kotona, oven edessä odottelemassa!

Mitä ihmettä! Olimme noin kilometrin päässä kotoa. Luulen että kävi niin että Tikkis seurasi jotain hajua vähän isomman kierroksen, sitten ei heti nähnyt minua (kun kerran olin mustissa vaatteissa ilman valoa), hätääntyi ja lähti täysillä seuraamaan tulojälkeämme. Ehti varmaan sitten jo äänenkantaman ulkopuolelle kun olin alkanut huutelemaan. Onneksi välissä oli vain golfkentän tie jossa ei juuri liikennettä tietenkään enää tähän vuodenaikaan iltapimeällä ole. Ja Tikkis osasi kotiin!

"Kyllä tähän mahtuu!"

Dumlen kanssa käytiin Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa agikisoissa, ja kivaksi yllätykseksi Tikkiksen Totti-isä oli siellä myös! Tikkis oli toki myös mukana joten saatiin aimo annos länderistihuomiota. Dumlen kisat menivät taas melko totuttuun tapaan, melkein-nolla hyppäriltä (hyvä rata, aikakin painui alle 40 sekunnin, mutta eka rima alas, ilman varastamista); agirata meni pieleen, ja toimitsijoitakin käytiin taas kierros moikkaamassa.

Tikkis täytti taas tasakuukausia, eli 5kk täyteen, alla pari tuoretta kuvaa. On se kyllä sellaisessa teinihonkkeli-iässä, ei oikein hahmota pidentyneitä koipiaan! Mukkelis-makkelis mennään milloin missäkin, ei tulisi mieleenikään laittaa vielä puomia tai A-estettä kokeilemaan. Vähän ollaan makusteltu rengasta, kujakeppejä ja maassa olevan lankun tepastelua päästä päähän. "Istu" ja "Odota" alkavat sujua, "Sivu" menee kädellä ohjaamalla mutta en ole vielä saanut häivytettyä sitä ollenkaan. "Maahan" on ihan käsittämätön Tikkikselle, kun ei hän koskaan makoile paikallaan... =D

Lokakuu 2009
Kuvapläjäys syksyiseltä lenkiltä ja pentujen leikkikoulusta. Tikkis on nyt löytänyt sieltä kivoja leikkikavereita, amstaffi oli heti kiinnostava kun se osasi staffimaiset leikit, bordercollien pentu oli myös mieleen. Isoa leonbergeriä Tikkis mielistelee kuten kuvasta näkyy. Ja koko pentulauma ryntää usein jonkun omistajan luo kun hän kutsuu omaansa, Tikkis muiden mukana, joten hyvää vieraiden ihmisten tapaamisharjoitusta saadaan myös!

Syyskuun 26, 2009
Ojangossa järjestettiin taas syksyn Tehis Cup, kävin siellä Dumlen kanssa treenaamassa agilityn epiksissä lähdössä pysymistä ja kontaktien ottoa kisatilanteessa. Kannatti, kyllä se lihapullan voima on ihmeellinen... =D. Teimme hyviä tai kohtuullisia nollaratoja, kolmen kisan yhteispisteissä tulimmekin toiseksi.

Käytiin myös Tampereella agilitaamassa staffien rotumestaruuksissa, viime vuonna Dumle oli medi2:sten rotumestari. Nyt ei saatu tulosta mestaruusradalta, tyhmä virhe itseltä kun en liikkunut eteenpäin, Dumle hyppäsi esteen toisen kerran. Fina-staffi olikin ainoa joka teki tuloksen medi3:sten staffien joukosta, Finan karkureissusta oli juuri juttua Koiramme-lehdessä. Finan&kumppanien blogista voi lukea paljon staffielämästä!

Tikkis on käynyt pentujen leikkikoulussa, ekalla kerralla tosiaan vähän pelästyttiin heti ovella joten herra oli ujoa piimää seuraavat kerrat. Mutta tällä viikolla alkoi leikit, ja hippaa ja painia mentiin kera bordercollien, whippetin, cockerspanielin, stabyhoundin, leonbergin ja olisikohan se yksi ollut pyreneidenpaimenkoiran pentu? Jospa ensi kerralla saan kuviakin sieltä.

Syyskuun 17, 2009
Tällä viikolla Dumle 6 vee ja Tikkis 16 viikkoa!.

Syyskuun 12, 2009
Dumlen kanssa käytiin epiksissä viikolla että päästiin vähän treenaamaan lähdössä pysymistä ja kontakteja. Ja hyvin pääsinkin kertomaan Dumlelle että ei, näin ei käyttäydytä kisoissa =D. Eka radalla siis otin sekä A:n että puomin uudestaan, tokalla radalla lähdin etsimään nollasuoritusta, mutta kyllä se puominkontakti vielä toi vitosen, sillä neljänsiä Tehis-cupin ekassa osakilpailussa.

Kuvia viime viikoilta sitten, tässä esitellään ensin aamulenkkimme eli postinhaku, siinä tutkitaan onko naapurin koirat jo menneet ja jättäneet terveisensä (Tikkis on jo nostanut koipea muutaman kerran!). Sitten onkin hyvä köllähtää massujensa viereen sohvalle, ja ei, kuvassa ei ole mäyräkoira =D. Kylässäkin käytiin, sieltä löytyi mukava pikku portugalinpodengo leikkikaveriksi, eikä emännän kummipojallekaan tarvinnut enää niin haukkua.

Syyskuun 3, 2009
Pari lyhyttä videopätkää koirien leikeistä: Ensimmäisessä epätavallisen rauhallista mökeltämistä sisällä, toisessa pätkä pihalta. Tietenkin silloin kun kameralla tähtäilin niin ei leikittykään "normaalisti"...

Elokuun 28, 2009

Tikkiksellä on ollut actionia tällä viikolla, tiistaina kävivät naapurin lapset ja koirat vierailulla, oli menoa ja meininkiä. Keskiviikkona menimme pentuleikkikouluun, eli paikallinen koirakoulu tarjoaa tilan pennuille ihan vain leikkimiseen. Se olikin Tikkiksen mielestä vähän jännää, ikävästi pelästyi heti ovella kun en tiennyt että astumme suoraan leikkitilaan, ja vastassa oli heti kaksi raisua pentua ja omistajat perässä. No, otimme rauhallisesti ja istuskelin lattialla, ja Tikkis sylissä ensimmäisen puoli tuntia... sitten jo uskalsi mennä lattialle ja vähän nuuskutella muita pentuja, 8 meitä taisi olla, pieniä ja isoja. Ensi viikolla uudestaan, varmasti jo reippaampana!

Torstaina oli oman seuramme tokoilta, ja sinne suuntasimme toista kertaa jo. Yllättävän hyvin Tikkis jaksaa keskittyä, kiersimme rinkiä ja harjoittelimme seuraamista, toisten ohittamista, kontaktin ottamista, luoksetuloa jne. Lisää kuvia koirakoulusivulla! En koko tuntia tietenkään Tikkistä vielä "kouluttanut", välillä mentiin lepäämään ja otin Dumlen muistelemaan omaa kouluaikaansa =D

Pian pääsemme myös Eilan pentukouluun!

Elokuun 19, 2009
AST:n kisoissa Espoossa menikin paremmin kuin hyvin, tuplanolla! Ekan startin meni Hanna virheittä, sitten minä samoin nollatuloksella, vaikkakin Dumle ehti tehdä yhden tuomarinmoikkauskierroksenkin.

Näimme myös Tikkiksen sisaruksia ja muuta länderiväkeä kasvattipäivillä, oli mukavaa! Kovin erinäköisiksi pennut olivat muuttuneet! Tikkiksellä on vielä tekemistä parrankasvatuksessa. Kokeilimme myös näyttelykäytöstä Kipalla, ja yllättäen Tikkis ei oikein viihtynyt pöydällä. Ihan rennosti täällä kotioloissa on oltu eri pöydillä harjoittelemassa, mutta näköjään tuon vieraan ihmisen lisääminen yhtälöön olikin vähän jännää.

Tikkis täytti eilen 12 viikkoa ja kävimme hakemassa rokotuksen, piikistä ei inahdettukaan mutta täälläkin outo ihminen oli vähän pelottava, tätä täytyy harjoitella. Eläinlääkärin vaaka näytti lukemia 5,2 kg ja pentupannan säädöt alkavat olla jo maksimissa. Jonkinasteisia kavereita nuo koirat alkavat olla, räy-räy-leikkejä leikkivät eikä Dumle pistä liiemmälti pahakseen vaikka Tikkis alkaa näyttää jo "jäärämäisempiäkin" otteita eli päälle vaan vaikka mitä tulisi vastaan! X)


Elokuun 5&6, 2009
Dumlen kanssa käytiin korkkaamassa kisakausi käyntiin ja startattiin kolmelle agiradalle Järvenpäässä. Vähän kesäterässä taidettiin olla, kahden ohjaajan voimin tulokset 27 vp, hyl ja 14 vp, hehheh. No, ensi viikonloppuna sitten Espooseen kokeilemaan, treenit alkoivat tällä viikolla ja siellä meni ihan kivasti. Testailtiin sekkarin kanssa eri ohjaustyylejä ja aikaeroja. Dumlella ei tullut suuren suuria eroja, mutta selvästi hitaimpia olivat ne tavat jossa ohjaaja kääntyi rintamasuunta koiraan päin. Vedätystä ja ohjaajaan liikettä siis!

Tikkiksen kanssa käytiin ekan kerran "kaupunkikävelyllä" eli Klaukkalassa varaamassa aika rokotukseen. Myös Mustiin&Mirriin tutustuttiin, ja alikulkutunneliin. Sitten vielä kylässä kerrostalossa jossa tutuksi tuli rappukäytävä, parveke ja Leevi-kissa. Uni maittoi päälle!

Meillä on kaksi kania jotka vuorottelevat häkki/aitausvuorossa ja vapaana kanihuoneessa. Tänään vaihdoin kääpiökanin "vapaavuoroon" ja Tikkis saikin sitten muistutuksen siitä että kaneja ei jahdata, Pikkanen kun on vähän kiukkuisempi kuin tuo Luppa ja nipisti Tikkistä nenästä kaksi kertaa. Hyvä niin, ei tule kaneille sydänkohtausta kun ei tarvitse pinkoa innokasta tutustujaa karkuun.

Päivitin Me pentuna -sivulle Tikkiksen kuvia, ja otin 10 viikkoa -potretin. Tätä en ihan heti uskonut näkeväni, vaikka hajurakoa noin niinkuin muuten vielä pidetään Dumlen toimesta, niin samalle puruluulle mahduttiin ihan sovussa!

Heinäkuun 29, 2009
Tikkistä ja Dumlea voi jo pitää yhdessä, sisällä ja ulkona. Kiihdyttävissä tilanteissa vielä pidetään erillään, eli kun on ruokaa tai vieraita lähistöllä =), ja tietysti silloin kun ovat valvomatta, Tikkiksen valtakuntaa on vain keittiö.

Autoilua harjoiteltiin, ja hyvin meni. Ihan ensimmäiset minuutit pelottivat vähän, mutta teimme vain ihan pikkumatkan järvenrantaa ihmettelemään, ja sitten takaisin kotiin. Seuraavana päivänä tunnin matka menikin melkein nukkuessa, ihan rentona!

Tikkis, 9 vkoa ja 1 päivä, hilmu metsästäjä... nimittäin pihalla seikkaili lentokyvytön västäräkki, jonka Dumle bongasi ja alkoi jahtaamaan mutta ei tarttunut kun tarmokkaasti kielsin - mutta Tikkispä tarttui tilaisuuteen ja naps, lintu oli hengetön... voi sentään. Pääsiköhän se nyt veren makuun! Täytyykö minun alkaakin pelätä Dumlen puolesta!



Heinäkuu 2009, klikkaamalla kuvat suurenevat:
1. päivä
Hain pennun alkuiltapäivästä. Kissankoppa tuotiin keittiöön, Dumle sai sitä vähän nuuhkaista, ja pentu pääsi kotiutumaan keittiöön. Dumlella oli näköyhteys portin takaa. Kiihtynyttä hännänvispausta ja vähän ulinaakin, ei näkyvää aggressiota. Yö vietettiin siten että Dumle nukkui normaalissa paikassaan eli sängyssämme, pennulle laitettiin tilava häkki sängyn viereen. Rauhallinen yö.

2. päivä
Melko samalla lailla kuin eilinen mentiin, koirat eristettyinä, myös ulkona käytiin ja pieni lenkki tehtiin kahdella taluttajalla. Vähän Dumle ärjäisikin pennulle leikkikehän toiselta puolelta. Pentu ei tunnu juuri pelkäävän Dumlea vaikka moni muu asia onkin kovin jännä! (Kuten kissa, kanit, uudet huoneet).

3. päivä
Nyt alkaa pikkainen rohkaistua. Kun se on rauhallinen, Dumle on aika cool. Sohvalla pötkötettiin kaikki päiväunilla. Yöt menevät myös hyvin, pentu on aitauksessa sängyn päädyssä, ja näkee meidät muut ja yletyn antamaan käden haisteltavaksi. Dumle katselee sängyltä ylemmyydentuntoisesti mutta ystävällisesti =) Olimme pihalla siten että Dumle oli vapaana ja hillitsin pennun menoa hihnalla. Kovaa leikkimistä leluilla Dumle ei oikein sietänyt, halusi väen väkisin tulla komentamaan. En ole ihan varma onko komennus leikkimistä vai ei… varoen mennään. Illalla tulivat ensimmäiset koirankatsojavieraat, ihan hyvin meni. Ensimmäiset jännittivät vähän, toiset eivät enää niinkään. Heillä oli mukana vieläpä pieni portugalinpodengo, 2-vuotias Coco-tyttö. Yhteinen leikkisävel löytyi heille!

4. päivä
Kävin ostamassa Dumlelle kevyen muovisen kuonokopan, varmuuden vuoksi jotta uskallan kokeilla molempien yhtäaikaista vapaanaoloa. Naapurin manchesterinterriereihin tutustuttiin aamulla, Tikkis tietysti vähän ujona. Dumle tulee niiden kanssa toimeen kunhan muistetaan tapaamisen alussa että vanhempi koirista on kovin mustasukkainen perheestään. Jos Dumle liian vapaasti ja innokkaasti pääsee lähestymään, pieni nahina voi syntyä. Mutta sitten juostaan yhdessä ihan iloisina!

Kokeilin että kuonokoppa varmasti pysyy Dumlella, ja sitten menimme pihalle, kaikki vapaana. Tikkis kovasti otti kontaktia Dumleen, joka lähinnä seisoi paikallaan kärsivän näköisenä. Ei aggressiota kuitenkaan yhtään, ja tietenkin olin vähän poliisina ettei Tikkis sikaillut liikaa. Jopa hieman epäilyttävän kiltisti Dumle oli, luulen että mukana oli nyt vähän samaa kuin jos olisi laitettu kauluri eli ”en voi tehdä mitään kun on tällainen päässä”. Tikkis kyllä näyttää luottavan ”isoonsiskoon”, kun se tähän asti on pihalla ollessamme ollut jatkuvana varjona perässäni, korkeintaan askelen jäljessä, nyt se jäi ihan tyytyväisenä Dumlen viereen nakottamaan kun kävin pihan toisella laidalla. Jatkamme harjoituksia.

5.-8. päivä
Eristyksiä edelleen käytetään, mutta 8. päivänä uskalsin kokeilla molempien vapaana oloa sisällä. Ajatuksena että Dumle pääsee pennusta halutessaan eroon sohvalle tai nojatuoliin. Kyllä sitä murinaa-ärinääkin nyt saatiin ja komennusta, mutta kohtalaisen tyytyväinen olen tulokseen, seuraavaksi kokeillaan sitten ulkona, pikku askelin.
Uusia asioita ollaan yritetty muistaa joka päivälle jotain pientä, kuten polkupyörä ja ruohonleikkuri, kynsiä on leikattu ja pöydällä kekkaloitu. Ensi viikolla taidetaan kokeilla autokyytiä ja käydä vieraisilla kerrostalossa niin tulee rappukäytävätkin tutuksi.

Täytyy sanoa että kyllä Tikkis on pian oppinut ”talon tavoille”, esimerkin voima on ihmeellinen! Eli kun Dumle ei hauku eikä reagoi, ei Tikkiskään. Volyymit ovat pienentyneet alle puoleen ensi päivistä. Ja aamullakin nukutaan melko hyvin kun kerran muukin lauma nukkuu. Toivottavasti myös vieraiden kohtaamisen esimerkki siirtyy, Dumlehan Rakastaa Isolla Ärrällä kaikkia ihmisiä, ja näyttää sen myös.


Heinäkuu 2009:
Voi kääks, pian meille muuttaa pikkuinen kromfohrländerin pentu Dumlen kaveriksi! Saas nähdä kuinka pian Dumle hyväksyy tulokkaan!



Huhtikuu 2009:
Kevät yllätti vihdoinkin, ja lumet lähtivät vauhdilla! Alapihakin olisi taas agilityn treenaamiseen sopivassa kunnossa, nyt pitäisi saada tuo A-este pystyyn. Pääsiäistä on tässä vietetty väliin lämpimässä auringonpaisteessa, väliin palellen Purina-Areenalla kisoissa. Agituloksetkin on päivitetty agipäiväkirjaan. Laitetaas tähän yksi talvinen kuva vielä ennen kesän riemuja, muutaman kerran päästiin potkukelkallakin viilettämään tänä talvena =)



Helmikuu 2009:
Vuosikin on taas vaihtunut. Rakettipelkoa ei tänä vuonna onneksi juuri päässyt tulemaan, lähinaapurissa ei oltu kotona ja kaukaisemmat paukut jäivät melkein huomiotta kun sai kyhjöttää sohvalla kainalossa turvassa. Jotain jännää sentään pari päivää myöhemmin, olimme metsälenkillä jolla Dumle aina käy yhden kuusitiheikön katsomassa, olen ajatellut että siellä on peuran nukkumapaikka tai jotain. Nytkin Dumle hävisi hetkeksi näkyvistä, mutta kun kuului "klonks" lähdin perään katsomaan - ja löysin Dumlen supihäkistä! Eli sellainen isohko häkki joka oli viritetty laukeamaan kiinni kun käy syöttiluita nykimässä. Ja siellä häkissä oli kuollut supikin, yööök. Vähän nolona Dumle siinä luimi kun etsin mistä sen häkin saan auki... no aukesihan se ja sitten äkkiä pois. Vähän huolestuin josko noissa loukuissa käytetään myrkkysyöttejä, sain selville ihmisen kenen loukku se luultavasti on mutta en saanut kiinni. Googlailemalla sitten totesin että tuskin siellä mitään myrkkyjä oli, eikä Dumlelle oireita tullutkaan.

Muutamissa kisoissa ollaan käyty, yksi nolla lisää saatu, ja silloin oli tassunmitan päässä jopa tuplanolla eli nollat kahdelta peräkkäiseltä radalta. Vaan toiseksi viimeinen este oli puomi, ja hosuin siinä sen verran että Dumle loikkasi ja vitonen napsahti. Epiksissä käytiin kanssa Lohjalla, sieltä tuli jopa hopeasija nollatuloksella ja päästiin palkintopallille. Nyt on suunnitelmissa kisat Purinalla ensi sunnuntaina ja Niina-Liina Linnan kurssi seuraavana viikonloppuna.







Joulukuu 2008:
Timon treeneissä taas opitaan kovasti kaikkea, joka toinen perjantai Koirakylpylän agihallissa. Ensimmäinen nolla kolmosluokastakin napsahti Purina-Areenalta, vieläpä kumisaappaissa tehtynä, kun ne lenkkarit unohtuivat sittenkin sinne eteiseen... Yhdeksäs startti. Kisakumppaneita oli noin 70, joten sijoitus oli 15. Jospa tuo nolla per 10 starttia otetaan vähimmäistavoitteeksi tänä vuonna! Rokotukset käytiin uusimassa, Dumle kävi samalla puntarilla joka näytti 16,2 kg. Aika hyvin on tuo paino pysynyt samoissa, sopivan sutjakkana. Olimme loka-marraskuun vaihteessa kaksi viikkoa lomalla kaukomailla, äitini oli täällä meillä Dumlea hoitamassa tuon ajan. Ei onnistunut Dumle kuulemma edes yhtä voileipää varastamaan pöydänreunalta koko aikana, uskoisikohan...? Kyllä Dumle oli kovasti taas ikkunasta vahtinut että koska ne oikein tulevat, mutta ehkä emännällä oli sitten kuitenkin ikävämpi! Vaikka ei voinut valittaa, Aruballa Karibianmerellä oli aika mukavan lämmintä. Tuonne matkasivuille tulee varmaan jossain vaiheessa matkakertomusta ja kuvia.

Syyskuu 2008: Kolmas nousunolla Forssasta, eli kolmosluokka kutsuu agilityssä!

Elokuu 2008: Luonnetestissä käytiin Karkkilassa, tulos mukava +186 ja laukausvarma! Hämmästyin hieman noista kovuuspisteistä, +3, kohtuullisen kova, olin ajatellut että pehmeähän tuo on, ja paljonkin laukausvarmuudesta! Kelkka huomattiin heti, ja sitä haukuttiin ja pelättiin. Pimeässä huoneessa kesti jonkin aikaa ennen kuin Dumle löysi minut, se kävi pari kertaa ovella moikkaamassa siellä istuvaa tuomaria, kun oli jo tuttu setä, ja haisteli ympäriinsä vähän epävarmana. Pomppaavasta haalarista ja tynnyristä tietenkin säikähdettiin, mutta toisella kierroksella molemmat käytiin nuuskuttelemassa. Piiskaa huitovat setä ja täti oli vähän hassuja, mutta ei niitä karkuun menty vaan haluttiin tutustua lähemmin!
I II III IV V VI VII VIII Lauk. Tulos
+1 +1 +1 +2 +1 +3 +3 +3 +++ +186
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Agilityssä jahdataan enää yhtä puuttuvaa nousunollaa kohti kolmosia. Staffien rotumestaruuskisoihin Lietoon ollaan tulossa!

Huhtikuu 2008: Agilityrintamalta ei suurempia uutisia, nollia ollaan nyt saatu muutamia mutta ei niitä nousunollia, sillä sijoitukset ovat olleet 4-5-6... mutta kyllä ne sieltä tipahtaa, hyvin Dumle osaa! Surullisempiakin asioita muuten tuossa syksyn aikana on tapahtunut, ensin kuoli Atte-marsu vanhuuteen, eikä enää ole kuvan Nausku-kissaa Dumlen nenänlämmittäjänä =( Nausku oli niin vanha ja tuli niin sairaaksi että se piti päästää paremmille hiirimaille. Hei-hei Nausku, ikävä on vieläkin kova! Nessu-kissa täyttää nyt yksin kissanpaikan talossa.

Helmikuu 2008: Agilitypäiväkirjaa taas päivitelty! Saatiin ensimmäinen nousunolla kohti kolmosluokkaa, jee. Tuntui mukavalta olla palkintopallilla kahdesti Riihimäellä (5. ja 2.) kahden hylkyradan jälkeen (Purinalta edellisenä viikonloppuna). Palkinnoiksi tuli rutkasti koirannameja, narupallo ja Pentikin kuutiomaljakko. Ja se kakkosruusuke!
Kamalaa kun tuota talvea ei tunnu tulevan ollenkaan, kohta on taas nuo vähätkin lumet sulaneet kokonaan. Inhottavin lenkkeilykeli tämä tällainen jäätikkö / loska. No, ainoa hyvä puoli on että metsään on sentään päässyt melkein koko ajan kun sitä lunta ei ole.

Joulukuu 2007: Aijai, talvi tekee tuloaan ja sohvalla on pienen koiran hyvä olla =)

Marraskuu 2007: Tokotuloksia, kun korkattuna on kaksi virallista kisaa. Huomaa kyllä kisajännityksen vaikutuksen!

14.10. Lauttasaari, tuomarina Harri Laisi: Luoksepäästävyys 9, paikallamakuu 10, seuraaminen kytkettynä 9, taluttimetta 7, maahanmeno 0, luoksetulo 9, seisominen 8,5, estehyppy 0, kokonaisvaikutus 8. Yht. 137 p, III-tulos

28.10. Orimattila, tuomarina Ossi Harjula: Luoksepäästävyys 8, paikallamakuu 0, seuraaminen kytkettynä 8,5, taluttimetta 8,5, maahanmeno 0, luoksetulo 9, seisominen 7, estehyppy 10, kokonaisvaikutus 8. Yht. 128 p, III-tulos

Nuo nollat pitäisi saada pois, ja paikallamakuuta harjoitella vieraissa paikoissa. Jos keväällä sitten uudestaan yrittämään!

Elokuu 2007: Kesä on mennyt mukavasti, olemme pitäneet vähän agilitytaukoa ohjattujen treenien ollessa tauolla, ja kokeilleet tokoilemista: staffiyhdistys järjesti kesä-heinäkuussa Kilpatokon alkeet -kurssin. Ihan mukavasti meni, ja osallistuimmekin elokuussa möllitokokisaan, ihan tyytyväinen voi olla! Yksi nolla tuli paikallamakuusta, Dumlelle tuli ikävä ja ajan ollessa noin puolivälissä hän hiiviskeli nolon näköisenä suoraan luokseni... luoksepäästävyydestä tuli 8 innokkaan hyppimisen takia, mutta muut luvut olivatkin sitten oikeinkin mukavia: seuraaminen kytkettynä 9, taluttimetta 9,5, maahanmeno 10, luoksetulo 10, seisominen 9, estehyppy 10, kokonaisvaikutus 9. Yhteensä siis 161 p. joka on I-tulos! Ja jos oikein jossitellaan, JOS tuosta paikallaolosta olisi tullut 10, pistesaalis olisi ollut 191 ja olisimme olleet ylivoimaisesti parhaat yli 20 koiran joukosta! Kesän kurssilla teimme joka kerta paikallaoloharjoituksen, ja Dumle oli siinä ihan ok 4 kertaa 5:stä... no, täytyypä sitä treenata, jos uskaltaisi viralliseenkin kokeeseen!

Muutamassa 2-luokan agikisassakin on toki taas käyty, ei ihan vielä sitä täydellistä suoritusta ole tullut. Ja se on kyllä taas sitten ihan täysin ohjaajasta kiinni - mitenhän sen oman pääkopan ja jalat saisi toimimaan yhdessä... no, treenit ovat jo alkaneet, ja kyllä niitä hyviä välähdyksiä aina tulee!

Toukokuu 2007: Agilitypäiväkirjaa päivitetty!

Huhtikuu 2007: Jee, toinen nolla agilityssä, seuraavasta noustaan sitten kakkosluokkaan! Ja osallistuttiin oman seuran möllitokoonkin, ja saatiin parhaat pisteet 17 osallistujasta! Uskomatonta... =D

Maaliskuu 2007: Jouduin olemaan "pönttöpää", kun lenkkikaveri sattui nappaamaan korvasta kiinni kun olimme lähdössä ulkoilemaan. Korvanlehti repesi, ja nyt sitä koristavat siniset tikit. No mutta onneksi pian tuli kivoja vieraita, Jere ja Jonna! Katso kuvat alla. PS. Kevät tuli tänään! Niin lämmintä ja aurinko paistaa, lumet sulavat vauhdilla.

Tammikuu 2007: Joulu meni mukavasti, lunta ei tosin ollut eikä ole vieläkään, mutta pääseepähän metsään ja pelloille lenkille, se on hyvä. Dumle oli ollut kiltti, tontut toivat lahjoja. Heijastimissa on nyt näkyvyyttä, omissa ja liiveissä!

Ja tänä jouluna oltiin tarpeeksi tarkkoja, ei kinkku-, särkylääke- tai suklaavarkauksia (sitä yhtä joulutorttua ei lasketa, mikä hävisi lautaselta sekunnin sadasosa sen jälkeen kun ovi oli kolahtanut jäljessäni...).

Uudenvuodenaattoa vähän pelkäsin, miten Dumle reagoi raketteihin kun viime vuonna jo vähän läähätteli ja stressasi. Alkuillasta kun kävin lämmittämässä ulkosaunaa, naapureissa jysähteli vähän isommat paukut, ja Dumle oli yksin sisällä. Kun tulin takaisin, toinen kömpi tärisevänä vaatehuoneesta mihin oli mennyt piiloon... no, onneksi rohkeus palasi kun ihmiset olivat paikalla, kongiin piilotetut nakit ja maksamakkara kiinnostivat pauketta enemmän sitten keskiyöllä. Siis ruoka todellakin voittaa kaiken...

Joulukuu 2006: Mun kaveri Nausku täyttää 15 v!


Marraskuu 2006: Agilityä, agilityä - ja se ensimmäinen nollarata 15. startista!

Syyskuu 2006: No niin, tuli luvattua raporttia! Käytiin yhtenä viikonloppuna leikkimässä vähän palomiestä, tai -varoitinta. Tuttu kouluttaja on kouluttanut leonberginsä palovaroittajaksi, eli aina kun on savunhajua sisälllä ja emäntä on sängyssä pötköllään, koira tulee herättämään raivoisalla haukulla. Aika paljon on kuulemma harjoituksissa sitä savua saatu aikaan, eikä oikea palovaroitin ole kertaakaan inahtanut vaikka sen toimivuuskin on testattu! No mekin mentiin sitten viikonloppukurssille ja tehtiin sellaisia harjoituksia että Dumle yhdistäisi savunhajun ja makuulla olevan ihmisen. Kun tuo ei juuri hauku niin opetettiin sitten raapimalla herättämään. Ihan hienosti meni, nyt täytyy vahvistaa hommaa kotiharjoituksilla!

Ja sitten oltiin leireilemässä kasvattajan järjestämällä reissulla, Haukkuapajassa. Mukana oli viisi staffia ja sitten "karvakoiria" eli saksanpaimenia ja pari muuta. Kuvia ja kertomusta löytyy lisää täältä. Kokeiltiin kaikenlaisia lajeja, Dumle innostui kovasti hakuharjoituksesta. "Tonne se namitäti meni, ja sille jäi niitä herkkuja!!" Ja kuin tykinsuusta perään. No, pikkasen sitten häiritsi hajut maastossa seuraavan kerran (varmaan niitä nameja pudonnut sinnekin...) ja tehtiin pari ylimääräistä nuuskuttelukierrosta ennen kuin maalimies löytyi. Verijälkeä ja tokoakin otettiin ja katsottiin, me ei siihen koiran kanssa osallistuttu tällä kertaa, ja me sitten esiteltiin vähän agilityä. Kivaa oli!

Vielä ehdittiin yksiin epävirallisiin agilitykisoihin, kun käytiin tsekkaamassa talviharjoitteluhallia. Aika kiemurainen 19 esteen rata sinne oli saatu pystytettyä, alku meni aika hyvin, yksi esteen edessä pyöriminen vain, mutta sitten tuli hylky kun piti mennä puomi - hyppy -sarjan jälkeen putkeen jonka suu oli siinä puomin alastulokontaktilla - ehtihän se Dumle tassunsa siihen puomille sitten laittaa kun en ollut tarpeeksi skarppina. Mutta ihan ok, oli kiva nähdä että aitapyöritykset sujui aika hyvin!

Aijoo, ja kun sain skannerin toimimaan niin tuli lisätyksi muutama pentukuva tuonne Minä pentuna -osioon! Pikku-pylleröthän täyttivät jo kolme vuotta! Syyskuu 2006: Agilitypäiväkirjaa ja näyttelytuloksia päivitetty. Tässä kuussa riittää vielä tapahtumia, raportointia seuraa myöhemmin.

Elokuu 2006: Agilitypäiväkirjaan tulossa pian päivityksiä (ensimmäinen nollarata oli jo nääääin lähellä!). Niitä odotellessa hulluteltiin vähän: video (2,6 MB).

Heinäkuu 2006: Agilitypäiväkirjaa on pidetty.

Kesäkuu 2006: Päivitystä juhannuksen alla. Lonkkatulokset valmistuivat, A/B ja kyynärät 0/0, eli terve! Hyvillä mielin jatkamme siis agilityharrastusta. Osallistuimme tässä kahteen kisaankin, Nummelassa möllikisoihin ja ensimmäisiin virallisiin kisoihin Porvoossa. Virhepisteitä ropisi tällä kertaa, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen ratoihin. Möllikisat menivät hyvin kolmanneksi viimeiselle esteelle asti - en ole oikein varma mitä tein, ihan helppo kohta, kaksi aitaa ja sitten käännös vasemmalle ja kaksi aitaa loppusuoralla. Tuossa kolmanneksi viimeisellä Dumle olikin yhtäkkiä väärällä puolellani, luultavasti sitten tein jotain vasemmalla kädelläni? No siitä tuli ensin kielto ja seuranneessa häsellyksessä hyppy väärältä puolelta, 5 + 15. Kuudenneksi luokassamme. Porvoossa oli aika pitkä rata, meille tuli ensimmäistä kertaa oikein aikavirhettäkin. Ounastelinkin vaikeuksia kepeille menossa (sitä pitää vielä treenata), siitä tuli vähän häsellystä ja vitonen, ja yllättäen sekä puomilta että A:lta alasmenokontakteista vitoset - niitä Dumle ei yleensä tee! (Luultavasti minä kiirehdin liian nopsaan eteenpäin siinä, vaikka tarkoitus oli ottaa rauhallisesti...) Mutta olin kuitenkin tyytyväinen, oma ohjaus meni mielestäni aika hyvin, radan kolme knoppia selvitimme vaikeuksitta eikä keinunkaan kanssa mitään ongelmaa. Ja tulos kuin tulos, ei hylkyä kuitenkaan! Yli 30 osallistujaa oli luokassamme, varmaan johonkin puolen välin paikkeille sijoituimme?

Alku ennen starttia meni vaan vähän häsläämiseksi, ensin meidän piti saada virallinen mitta kun olimme ensimmäistä kertaa virallisessa kisassa (Dumle on kyllä selvä medi, 37-38 cm säkä), mutta ilmoittautumisessa ei kukaan oikein osannut sanoa että milloin se tehdään, ja sitten piti kiireellä ennen mediluokan alkua saada Dumle mittauspaikalle autosta ja sitten rataantutustumiseen pikapikaa. Eikä tässä vielä kaikki, numeromme oli 24, ja ajattelin että hyvä, ei ole kiirettä, ja lähdin alkuverryttelylle läheiseen metsään. Mutta mutta - minejä oli ollut 20, ja numerot olivatkin juoksevia, eli me olisimme olleet jo neljäntenä lähtölistalla! Kuulutettu kuulemma oli, mutta eihän se korviimme enää kantautunut. Onneksi pääsimme kuitenkin mukaan sitten viimeisenä! Tuttujakin oli mukavasti paikalla.

Aiemmin tapahtunutta. Agilityssä menestystä! Eli osallistuimme kolmen osakilpailun möllicupiin Tuusulassa, ja voitimme sen mediluokassa - hienoa Dumle! Kyllä harjoittelu kannattaa, toukokuusta lähtien olemme käyneet joka viikko Sari S:n treeneissä, ja kotipihalla on pystynyt harjoittelemaan monena iltana, lenkin jälkeen on helppo ottaa 2-10 minuutin harjoitus. Parilla aidalla saa jo tehtyä vaikka millaisia veto- ja valssi- ja työntöjuttuja, keppejäkin ollaan harjoiteltu vaikka ne eivät vielä ihan itsenäisesti mene, rengas on varma, keinukin on opittu jo aika hyväksi. Ja Dumle on oppinut pöydältä lähdön aika kivasti, monesti hyppää sinne odottelemaan että annas jo jotain lähtökäskyä! Ensi viikolla onkin sitten lonkka- ja kyynärtarkastus edessä, varmistetaan ettei ole huolia agilityn jatkon suhteen. Siitä sitten tuloksia myöhemmin.

Toukokuu 2006: Agilitypäiväkirjaan on tullut "tuloksia". Ihanan lämpimät kevätpäivät ovat kuluneet pihalla vuoroin spurttailessa ja köllötellessä. Onneksi on tuo puro jossa voi välillä viilentyä! Ja sitten jaksaakin taas viilettää. Meillä on postilaatikolle noin 400 metrin matka ihanaa polkua pitkin (nyt kukkivat valkovuokot ja kohta tuomet sen vierellä), ja iso rusakko asustelee samoilla nurkilla. Ei ole yksi tai kaksi aamua viikossa kun viisas jänis ei viitsi korvaansa lotkauttaa kun tulemme, ja Dumle vetää sataa pupun perään. No sehän harhauttaa pötkylän alta aikayksikön, mutta koira kyllä kiihtyy ja jää välillä nuuskuttelemaan jänön jälkiä pidemmäksikin aikaa... no onneksi tie on tarpeeksi kaukana, painelkoon pitkin peltoa...

Huhtikuu 2006: Jee, tänne on tullut kevät! Rapa vähän roiskuu, emäntä sanoo että mulle pitäisi asentaa roiskeläpät nilkkoihin ettei koko koira ole ihan ruskea. Se voisi ollakin ihan jees, inhoan kyllä sitä pesutouhua, yäk. Mutta onpa tuo aurinko ihana, mukava köllötellä kun on lämmintä! Sitten mä on treenannut vähän noilla uusilla esteillä joita tuo emäntä värkkäilee "tehtaassaan". Niitä pitäisi kuulemma lähteä oikein esittelemäänkin jonnekin agilitykisoihin. Uusilta sivuilta kyllä löytyy kanssa tietoa. Kivahan noita on hyppiä, ja pujotella! Kohta mä voitan kaikki jossain kilpailussa kun voidaan treenata kotonakin! Se putki on kyllä tarkoitettu joillekin pienemmille ja kevyemmille kuin meikä, minä kun rynnistin siitä läpi niin meinasi tulla koko putki mukana. Vaan kyllä nuo yhdet "jöötit" ja "laivakoirat" siitä meni kuin rasvattu!

Maaliskuu 2006: Olipas hassu viikko tuossa kun emäntä ja isäntä pakkaili vaatteitaan sellaisiin laatikkoihin, ja sitten ne lähtivät eivätkä tulleet takaisin piiiitkään aikaan! Mä vaan olin kotona ja "äiti" nukkuikin mun kanssa meidän sängyssä! En mä kyllä antanut sen nukkua kovin pitkään aamuisin kun oli pakko päästä olohuoneeseen katsomaan ikkunasta olisiko jo tullut auto takaisin pihalle. Kauheen monta aamua meni ennenkuin ne tuli! Sitten mä aikas paljon ilostuin ja riehuin ja sitten mä nukahdin ihan väsyneenä kun ei tarvinnut enää vahtia ja huolehtia. (Juu Marbellassa oli ihan mukava viikko, pikkasen oli tietysti ikävä karvasia kavereita...)

Sitten käytiin tokossa taas pitkästä aikaa, se oli kivaa kanssa. Emäntäkin oli tyytyväinen kun olin niin kuuliainen (oli kinkkua mukana!), maltoin istua ihan suorassa perusasennossa pidempäänkin kuin 5 sekuntia, ja luoksetulo oli taas meidän bravuuri. Odotin ihan rauhassa kun emäntä jätti minut koirakujan toiseen päähän ja käveli pois, ja kun kutsu kuului "sivu!" niin tulin ihan tuulispäänä nätisti sivulle. Minkähän takia ne muut aina nauraa että mulla olis muka enemmän kuin neljä jalkaa? Kyllä mä nyt sen verran osaan laskea, yksi niitä on joka kulmassa?

Tammikuu 2006: Juu, viime kuusta selvittiin vaurioitta, ja nyt taas uusin kujein uuteen vuoteen. Me ollaan aloitettu agilityharjoitukset hevosmaneesissa, siitä on juttua tuolla agilitypäiväkirjassa. Ja sitten tuo emäntä innostui perustamaan jonkun "Koiranhampaan", ihan huviksensa kuulemma. Ja minä saan sitten olla testikappaleena kun se suunnittelee noita agilityesteitä ihan myyntiinkin asti. Mikäs siinä, kivaahan se on, ruokapalkalla!

Joulukuu 2005: Hau-uskaa joulua vaan kaikille! Kylläpä täällä on taas tapahtunutkin. Päästetään emäntä raportoimaan tällä kertaa.

Dumle veti eräänä lauantai-iltana 20 kpl koiralle myrkyllistä särkylääkettä naamaansa. Burana ja Ibusal 400 oli kyseessä. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille kun huomasin mitä oli tapahtunut, hän ei ollut kovin huolissaan, käski antamaan hiilitabletteja ja viemään seuraavalla viikolla maksa- ja munuaisarvojen tarkistukseen. Siis mitä tapahtui: la-iltana noin klo 23 koira oksensi ensimmäisen kerran. En huolestunut, manasin vain että se taisi sittenkin ehtiä syömään pihalta tinteille laitettua talipötköä. Oksennus näytti ihan normaalilta. Seuraavan parin tunnin sisällä koira oksensi vielä neljä kertaa, vikalla kerralla tuli vain vaahtoa. Sitten rauhoittui nukkumaan. Aamulla huomaan oksennuksen syyn: koiran pedillä on tyhjinä ja rikkirevittynä kaksi edellisenä päivänä ostettua särkylääkepakkasta, Burana ja Ibusal 400. Molemmat sisältävät juuri sitä vaikuttavaa ainetta mikä on myrkyllistä koirille. Lääkekaappi on meillä ylhäällä minne koira ei pääse, mutta nämä samana päivänä apteekista ostetut lääkkeet olivat jääneet pöydälle siten että koira juuri oli ylettynyt. En ollenkaan ajatellut että ne edes kiinnostaisivat!

Sunnuntaina koira oli ihan normaali, söi innokkaasti aamuruoan, kävi tarpeillaan. Mutta huolestutti silti. Luultavasti tihutyö tapahtui noin klo 20 aikaan kun olin saunassa, eli kyllä ne muutaman tunnin ehtivät vaikuttaa ennen oksentamista... kokonaisia tabletteja oksussa ei ollut, olisin ne kyllä huomannut. Maanantaina saimme lääkäriajan heti aamupäiväksi, ja verikoe näytti että maksa-arvot ovat ok, mutta munuaisten urea-arvo oli kohonnut (normaali taso n. 12, oli 26). Sen takia päätettiin jättää koira päiväksi tiputukseen, illalla uusi koe näytti että munuaisarvo edelleen sama mutta elektrolyytit hyvällä tasolla, ja koira edelleen normaalivointinen. Päästiin kotiin ja tarkkaillaan tilannetta, joulun jälkeen vielä kontrolliverikoe. Huh! Vointi on ollut ihan normaali, pissattaa vähän enemmän ja janottaa. Sain myös neuvon antaa Forever Living Aloe Vera -tuotetta, sen pitäisi vahvistaa elimistöä ja auttaa puhdistumaan.

Ja ahneus ei kun jatkui tapaninpäivänä. Ensin lähti olohuoneen pöydältä puolikas tryffelisuklaarasia, sitten hävisi kinkunrippeet tarjoilulautaselta hellankulmalta, ja vielä pöydältä kakkulautaselta melkein puolikas tiikerikakku. Nyt on ähky jollakin, ja emännällä kostonhimoinen suunnitelma miinoittaa kaikki pöytätasot jollain oikein tulisella ja/tai kolisevan-kilisevällä pelottimellla...

Marraskuu 2005:

Oli viimainen sadesää koulutuskentällä, Dumlella häntä vähän koipien välissä: "Kastuuhan täällä, ja kylmettyy", sanoi ilme ja missä syy? No sadepuku puuttuu, keksivät kaverit, ja Leenalla muuten on näppärät paperit - kaavat moiseen pukuun! Jo alkoi ompelukoneen surina, ja loppui pian viimasta murina, upea, lämmin ja nimikoitu puku - voi juku!

Lokakuu 2005: Jaahas, taas on tapahtunut kaikenlaista raportoitavaa. Ensinnäkin meille tuli uusi auto, sellainen maasturi. Nyt minulle on kuulemma ihan oma osasto! Aluksi olin hieman epäluuloinen, eikä se ole niin pehmeäkään kuin takapenkki, mutta toisaalta sieltä näkee aika kivasti joka suuntaan. Ja sain minä sinne oman tyynyn ja peitonkin onneksi!

Sitten oli epämieluisampi kokemus, minut vietiin eläinlääkäriin "steririloitavaksi" tai jotain sinnepäin. En minä oikein tiedä mitä ne siellä oikeastaan teki, alkoi niin kovasti nukuttaa kun täti pisti piikillä peppuun. Sitten kun heräsin, olin aika ulalla monta tuntia, päähänikin oli ilmestynyt sellainen tötterö, ja massua vähän kiristi. Kun päästiin kotiin niin sain sen tötterön onneksi käpälöityä heti pois, suututti ihan kauheasti kun se osui koko ajan maahan kun yritin kömpiä sisälle! Mutta emäntä laittoi sen takaisin, tylsä.

Mutta on tästä lihaksikkaasta ulkonäöstä monenlaista hyötyä, emäntä piankin tajusi etten minä ylety massuani nuolemaan eikä moista tötteröä tarvita! Aika hyvin se haava kuulemma parantuu, pian mennään sitten poistamaan tikit vielä sinne samaan paikkaan. Minä en saisi hyppiä enkä juosta vähään aikaan, se on kyllä aika vaikeaa... remmilenkkeilyä on nyt harrastettu, pikkasen se mua harmittaa kun en mielestäni ole enää yhtäääään kipeä. Hepulikohtauksia ne ei onneksi pysty estämään, hähää!

Sitten me ollaan oltu vielä kurssilla, sellaisella Mejä-kurssilla. Se tarkoittaa sitä että koirat nuuhkivat verijälkeä ja löytävät sen lopusta "kaadon" eli jonkun palkinnon, kuolleen pupun tai hirvenjalan vaikka. Mejä-koiria voidaan käyttää vaikka kolarissa loukkaantuneen ja metsään juosseen hirven jäljittämiseen, emäntä selitti. Sellaista uraako minulle nyt suunnitellaan, enpä tiedä oliko minulla ihan tuollainen mielessä! Juoksukisat ja makkaransyöntikilpailut olisi ehkä kuitenkin... Mutta ensi vuonna ehkä tuleekin sellainen sääntömuutos että myös muut kuin metsästysrotuiset koirat saavat osallistua Mejä-kokeisiin. Vaan eiköhän tämä ole sellainen harrastus vain meille, emäntä kyllä sanoo että aivojumppa tekee hyvää minulle, miksiköhän?

Eli kurssipäivä meni niin että metsään oli tehty edellisenä päivänä 100 metrin pituinen verijälkiä meille kurssilaisille (maanomistajan luvalla tietysti). Ensin nuo emännät seurasivat kurssinvetäjien omien koirien työskentelyä, siellä oli sellainen Julius ja sitten Elmeri. Julius oli rauhallinen ja kiltti, ja se Elmeri oli aika elmeri! Sillä oli kauhea kiire päästä metsään, niin kovasti se tykkäsi siitä hommasta. Ja me emännät opimme miten jälki tehdään ja miten se merkataan krepeillä ja piilomerkeillä, ja että jälki pitää sitten purkaa lopuksi.

Sitten mentiin me yksi kerrallaan, oman omistajan ja opettajien kanssa. Verijäljen puolessa välissä oli "makaus" eli kohta jossa maata oli potkittu rikki ja siinä oli enemmän verta, ja sitten jälki taas jatkui, kaatoon asti ja siellä odotti hirvenjalka. Dumle oli ensikertalaiseksi varsin reipas, ei pelännyt jälkeä, eteni tarkasti ja jopa melko ripeästi. Välillä piti vähän etsiä tukea ja vahvistusta emännältä ja oppailta (Mitäs te siellä perässä hiivitte? Kuuden metrin liinaa käytettiin). Kurssinvetäjä arveli että kun teen toisen jäljen joskus niin Dumlelle on sitten asia jo tuttu ja jälki etsitään tosi reippaasti!

Syyskuu 2005: Minullapa olikin 2-vuotissynttärit, kivaa! Sain taas kakkua ja onnitteluviestejä. Nyt on olen jo niiiiin vanha ja rauhallinen, maltoin odottaa kakkuanikin näin nätisti, katso kuvaa! (Hahhah, näkis vaan kommentoi emäntä, tuota rauhallisuutta siis). Pari uutta poseerauskuvaakin otettiin synttäreiden kunniaksi, mutta kun mua niin nolottaa olla kuvattavana...

Käytiin viime viikolla tapaamassa muita Skyboltilaisiakin, näin esim. siskoni Doriksen! Ja oli siellä muitakin, sellaisia ihan pieniä kakaroita, niitä mä vähän ensin katselin epäluuloisena että mitäs piiperoita ne on, mutta sitten kun niitten leikki näytti niin kivalta niin olisin ehkä voinut mennä vähän mukaankin. Me mennään vielä toisenkin kerran, varmaan Skyboltin sivuille tulee siitä kanssa juttua!
Agilityäkin olen taas harrastellut, mentiin oikein sellaisiin möllikisoihin Tuusulaan ja Veikkolaan. Kivaa oli! Lue lisää tuolta agilitysivuilta.

Heinäkuu 2005: Onpas ollut helteiset ilmat, ollaan lähdetty emännän kanssa useasti vasta iltakymmenen jälkeen iltalenkille. Mulle tulee niiiin kuuma tässä mustassa turkissa tuolla auringonpaisteessa. Onneksi emäntäkin on loikoillut mielikseen pihalla ja minä olen voinut olla varjossa pensaan alla tarkkailemassa tilannetta. Esimerkiksi grillimakkaran takia pitää olla aika tarkkana, se on nimittäin aikas hyvää...

Kesään kuuluu kuulemma myös uiminen. Siis minähän tykkään polskutella "tassupohjaa", kaikki lätäköt ja ojanpohjat on ihanan viilentäviä (etenkin jos niissä on vielä mutaa). Mutta toi syvä vesi ei ollut kyllä niin kivaa. Emäntä päätti että nyt pidetään uimakoulu, ja me mentiin tuttujen rantaan. Ja sit mut kannettiin sinne syvään! Emäntä piti massun alta kiinni etten sentään uponnut, ja meikä polskii minkä kerkeää, eikä pääse rantaan ennen kuin emäntä päästää irti! Toisen kerran jälkeen päätin että nyt tämä riitti, ja juoksin autolle odottamaan kotiinlähtöä. Sieltäkin emäntä tuli vielä hakemaan kerran! Sitten onneksi pääsin pois. (Emännän kommentti: olis kannattanut varmaan ottaa sitä grillimakkaraa mukaan....). Mun sisko ja äiskä kyllä on aikamoisia vesipetoja, katsokaa vaikka!

Kesäkuu 2005: Olipas kivaa siellä RotuRacessa josta kerroin tuossa aiemmin! Mä juoksin niin täysiä kuin jaksoin! Rinna piteli mua lähdössä, ja katselin vähän ihmeissäni kun emäntä lähti ihan muualle! Vähän tuli ikävä heti ja aloin puhua staffia, ja sitten kun se Rinna päästi mut ja emäntä huito siellä kaukana, niin spurttasin meidän joukkueen nopeimman ajan. Sain sen ihme vieheenkin kiinni, sitä oli kiva vähän kurittaa ja sitten sain gotleria, nam! Meidän joukkueessa juoksi myös Alma, Elli ja Juri. Sen Jurin kanssa mä olisin halunnut vähän kattoa kumpi on kovempi... me ollaan samanikäisetkin, Juri vaan on miäs. Meistä on hieno videokin Ellin emännän sivuilla, katsopas!

Siellä oli kolme muutakin staffijoukkuetta, Katujyrät, Betoniporsaat ja NC Nahkakuulat, mutta me Salamasilavat oltiin nopeimpia kaikista. Toiseksi meidän midiluokassa tuli Parson Russelit, ja kolmanneksi noi Katujyrät.

Toukokuu 2005: Huhhuh, tässä kuussa onkin menoa ja meininkiä! Ollaan käyty kävelyllä Jurin ja Lulun ja Rollon ja Åsan kanssa, sitten olimme saaressa viikonlopun, sain ottaa kivoja spurtteja rantavedessä. Merivesi vaan on niin kylmää ettei mitään uimista voitu yrittää. (Emännän mielestä ainakaan).

Sitten on tulossa näyttely ensi viikonloppuna, taidan joutua pesullekin ennen sitä... yäk. Ja sitten on Hallien koirarieha, (kts. Tapahtumat/Tuloksia-sivu), kaipa mä sinnekin pääsen mukaan, ehkä? Ja sitten vielä me ollaan mukana "Salamasilavat" -joukkueessa täällä!

Huhtikuu 2005: Jaa-a, mitäs kuulumisia mulla nyt olisi? Mepäs aloitetaan joku agilityjuttu kohta! Siitä tulee kuulemma päiväkirjaa tonne koirakoulusivulle. Sitten ollaan käyty Hyvinkäällä vähän näyttelykoulutuksessa, kun ollaan menossa Helsinkiin näyttelyyn nyt keväällä. Eipä mulla oikein muuta, kevättä on rinnassa!

Maaliskuu 2005: Meidän oma kerho, Impivaaran Hallit ry, järjesti mätsärin meidän koulutuskentällä. Tietty mä olin siellä edustamassa! Sainkin palkintojakin, hienon ruusukkeen ja ruokaa, tulin mm. toiseksi "Paras puku" -kisassa. Oli kauheen kiva päivä, aurinko paistoi ja kauheesti kavereita ja toimintaa.

Enää ei silmääkään tarvinnut siristellä, kun sellaset tipat ja salva oli auttanut. En nääs uskonut tota Nessu-kissaa kun se ei enää jaksanut leikkiä ja huitaisi tassullaan mua vähän silmään. Onneksi ei tullut kuin pieni pintanaarmu, ja olin kuulemma oikein kiltti eläinlääkärissä! Vähän mua kyllä tärisytti sillä korkealla pöydällä...



Helmikuu 2005: Käykääpäs katsomassa saatteko videopätkän näkymään "Minä pentuna" -sivulta! (16.2.: koodia korjattu, nyt pitäisi toimia.)

Tammikuu 2005: Hippasen vaikeaa tämä näpytteleminen näillä tassuilla, mutta pääsinpäs livahtamaan koneelle... ajattelin tulla kertomaan että minua pidetään nälässä! Olen joutunut itse hoitamaan täydennystä ruokavaliooni! Viime viikolla mahani kurni niiiin kovasti päivällä, että palastelin sellaiset ihanat rasvakakut sängyllä, niistä tuli mukavaa murua (om. huom: foliovuokaroihuja). Sitten isäntä oli tuonut tuliaisia risteilyltä, minulle oli onneksi jätetty olohuoneen pöydälle sitkeitä salmiakkeja puoli askillista, melkein kaikki vetäisin, täytyyhän sitä jotain makeaa joskus saada! Silti minua vielä vähän heikotti, ja päätin että tarvitsen vähän lisävitamiineja. Nappasin puolikkaan levyn sellaisia kalanmaksaöljykapseleita, nepäs vasta oli mainioita! Vähän tuo emäntä moitti että haisen, höpö höpö? Ja kaivoi esiin jonkun "Koiran ensiapuopas" - nimisen kirjan ja mutisi että pitää opetella ulkoa kohta "myrkytykset ja suolitukokset", hmph. Minulla on rautamaha!
Ikäviä ansoja tuo emäntä oli kyllä tehnyt, en enää ota makkaranpaloja pöydänreunalta (mutta voileipiä kyllä, kiitos), koska niiden perässä tulee jotain kamalan kilisevää ja kolisevaa? (Om. huom: kattilankansi ja pari tyhjää limsapulloa sidottu narulla makkaranpalaan).

Joulukuu: Joulutunnelmia ja uudenvuodentoivotukset! Sain kivalta tuoksuvia paketteja ja yhden sain ihan itse repiä aukikin. Kivaa kun oli vieraita, hypin ja pompin ja kirmasin minkä kerkesin! Jotain ne ihmiset mutisi sohvalla että saan kaiken riehumisen anteeksi sillä kun illalla sitten ryömin tuhisten kainaloon nukkumaan... ja huokailen, ja inisen unissani, ja kaikkea muuta söpöä!

Joulun alla löysin yhden erilaiselta tuoksuvan kengän eteisestä ja maistoin sitä ihan vähän kun se oli niin outo. Siitä tuo Kati vähän hermostui, kun se oli kuulemma ihan uusi kenkä, ja nyt on joku vetoketju rikki siitä. Jostain suutarista se puhui, että saisi korjattua. Ilahtuisikohan emäntä jos minä vähän yrittäisin korjata sitä...?



Marraskuu II: Meillä oli yökylässä Jere, se on kuulemma "kummipoika". Sen kanssa oli kiva riehua! Sellasta frisbeetä heiteltiin ja kaikkea. Sitten me käytiin sunnuntaina mätsärissä, se oli sellainen joka pidettiin HESY:n eli Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Tosi paljon siellä oli koiria! Oli yksi staffikin, me vähän moikattiin ja sitten vähän äristiinkin toisillemme, se oli tyttö kanssa... Me saatiin sellainen sininen nauha sieltä, söpöset spanielit taisi viedä meitsistä voiton. No ei se mitään, tosi kauniisti mä silti olin! En edes yrittänyt hypätä päin sitä tuomaria vaan annoin sen ihan nätisti katsoa mun hampaat esim.

Ja toi emäntä oli taas ostanu jotain vermeitä mulle - turkin! Onhan mulla turkki itelläkin! No okei, massupuolella ei oikein kovasti ole joten kovalla pakkasella mä voin ehkä ton laittaakin päälle...

Täälläkin on nyt satanut lunta, mutta kyllä mä muistin viime talvelta mitä se sellanen aine on. Tossa on taas pari kuvaa, meidän lenkiltä, ja se takki, ja sieltä mätsäristä!


Marraskuu 2004: Tässä muutama tuore kuva minusta! Ollaan metsässä lenkillä ja sitten vähän poseeraan. Ollaan käyty taas koirakoulussakin ahkerasti, olin jopa "hopeamitalisti" sellaisessa leikissä! Meitä oli varmaan yli 20 koiraa ja käveltiin ringissä, ja kun huudettiin hep! piti mennä oikeen äkkiä istumaan. Se kuka oli hitain putosi pois, ja taas mentiin uudestaan. Sitten vaihdettiin vielä niin että pitikin mennä maahan tosi äkkiä. Mä olin tokavika kun putosi pois! Onneks tolla emännällä oli oikeen hyviä makkaranpaloja mukana, kyllähän mä niiden eteen teen mitä vaan... Sellanen sheltti voitti, se olikin tosi nopee!

Sitten mä oon siellä koirakoulussa vähän kurmottanut joitain tyyppejä... toi emäntä ei taida oikein tykkää siitä... Emäntä kertoo: Dumle on nyt kai jossain myöhäismurrosiässä, kahdet juoksut kokeneena taitaa luulla olevansa jo isokin tyttö. Pari viime kertaa koirakoulussa on ollut uusi tulokas, nuori, ehkä vähän arka ja pienikokoinen narttu, ja Dumle on käynyt ärisemään ja nujakoimaan sellaisten kanssa. En taida uskaltaa enää pitää vapaana siellä, vain tuttujen koirien kanssa!


Lokakuu 2004: Emäntä päivitteli uusia linkkejä mm. tuonne Minun perheeni -sivulle. Ja minä sain vahvat staffivaljaat myöhästyneeksi synttärilahjaksi! Enkös näytä hienolta? Ne on tilattu oikein ulkomailta, tuolla linkkisivulla on lisätietoja AE Collarsista.

Syyskuu 2004: Oho, nyt se emäntä sai vihdoin meikäläisenkin tänne webbiin! Ihan melkein ujostuttaa... Minullapa oli muuten juuri synttärit, täytin 1 vuotta! Sain kivoja kortteja ja terveisiä äiskältä ja sisaruksilta, ja tuo emäntä teki mulle aikas hyvän synttärikakun. Voin paljastaa sen reseptinkin tässä, ja jotain kuviakin taidettiin räpsiä:

Maksalaatikosta noin puolet, kaksi silavaviipaletta, yksi nakki. Muovaillaan maksalaatikosta pyöreähkö kakku, reunustetaan se silavalla, nakista leikataan ykkösen mallinen ja loput silputaan koristeeksi. Bon appetit!

.