Päivä 6 - 2.1.2003

Aamulla taas kaunista. Hotelli oli rannalla ja kävelimme ihmettelemään pelikaaneja laiturille. Ranta itsessään ei ollut niin puhtaan näköinen joten emme jääneet sen pidemmäksi aikaa. Rannikkoteitä eteenpäin. Ja kaunista reittiä olikin, ei tätä turhaan Smaragdirannikoksi sanota. Monet rantataloista on kuitenkin rakennettu paalujen päälle, joten varmaan on tulvia ynnä muuta joskus.
Ajoimme yöksi Panama City Beachille jonne amerikkalaisnuoret tulevat bailaamaan keväisin. Nyt kun ei ole sesonki, kaikki motellit mainostivat halpoja off-season -hintoja ja pääsimmekin kivaan paikkaan rannalla. Mutta - illalla alkoi sataa ja tuulla. Kävimme syömässä paikassa jota motellinpitäjämme kehui, ja hyvät annokset olivat, Kaidella jättikatkarapuja ja minulla tuoretta kalaa. Sen kummempia iltahuveja ei ollut tarjolla.

Kuva: Smaragdirannikolta Pensacolan tienoilla.


Päivä 7 - 3.1.2003

Ja aamu valkeni edelleen varsin kylmän ja pilvisen oloisena. Aamuvirkkuina kävimme syömässä tukevan aamiaisen, jättimäiset herkkumunakkaat, paikallisessa aamiaispaikassa ja sitten taas matkaan. Päivän mittaan aurinkokin tuli taas esiin - harmi ettemme päässeet nauttimaan Panama Cityn perunajauhohiekkarannoista! Pysähdyimme kuitenkin Pensacolan edustalla olevalla saarella ihailemassa näkymiä. Mutta hyvissä ajoin ehdimme jo New Orleansiin. Olin katsonut oppaista muutaman kohtuuhintaisen hotellin, ja hetken etsittyämme löysimmekin Prytaniaan. Se on parin kilometrin päässä ranskalaisesta korttelista, ja raitiovaunureitin varrella.
Heti oikomaan jalkoja! Päätimmekin kävellä keskustaan ja tulla sitten raitiovaunulla takaisin. Mississippi piti nähdä ja siipirataslaiva, ja ottaa tuntuma hauskan näköiseen kaupunkiin. Syötäväksi tietenkin gumboa ja jambalayaa, ensimmäinen sakeaa tulisesti maustettua merenelävä-makkara-riisi -keittoa, toinen myöskin tulista risottoa. Ja illalla MUSIC! Ensimmäinen kapakka "Funky Pirate" tarjoili juurevaa bluesia & suomudan makuista G&T:tä, toiseen meidät veti jazzaileva kvartetti ja kolmannessa tulkitsi naislaulaja varsin hyvin Tina Turneria ja muuta rokahtavampaa. Väkeä oli liikkeellä paljon. Meistäkin ilta oli viileähkö ja vedimme farkkutakit päälle, mutta paikallisille tämä on talvi - korvalaput tai pipo, hanskat, kaulaliinat ja talvipalttoot päällä vetivät he.

Kuvat: Kaduillakin soitettiin New Orleansin French Quarterissa, ja jazzikvartettimme.
















Päivä 8 - 4.1.2003

Sen verran nukutti ettemme heränneet ajoissa hotellin aamiaiselle, siivooja lupasi ystävällisesti tuoda meille jotain. Kahvia oli täällä tarjolla koko ajan. Eli kahvit ja mustikka- sekä sitruunamuffinssit sitten saimmekin napaamme.
Aurinko paistoi, ja lähdimme tutustumaan vähän hotellimmekin ympäristöön eli Garden Districtiin. Ensimmäisenä Voodoo-hautausmaalle, sillä sen portit laitetaan lukkoon jo aikaisin iltapäivällä. Olihan se aika jännä paikka, vanhoja ja uusia hautakammioita vierivieressä. Ja upeita taloja, on pylvästä ja parveketta ja amerikanlippua ja jouluvaloja. Ja ihania isoja puita joka paikassa.
Sitten suuntasimme taas keskustaan, raitiovaunu kuljetti 1,5 dollarin hinnasta. Kävimme kirpputorilla, jossa oli kuivattuja alligaattorinpäitä, mausteita, hedelmiä ja turistirihkamaa. Lounaaksi chiliburgeria ja Po'boy - se on paikallinen erikoisuus, ranskanleivän välissä salaattia ja lihakastiketta, sekä ranskalaisia.
Kortit saimme ostettua mutta emme lähetettyä, sillä postimerkkejä sai vain automaateista jotka vaativat kourallisittain sopivia kolikoita (joita muuten oli tosi vaikea oppia tunnistamaan), tai postitoimistoista jotka ovat auki vain arkisin.

Illalla yritimme löytää pari musiikkipaikkaa laitakaupungilta, mutta luin väärin rautiovaunukarttaa ennen lähtöä (enkä ottanut sitä mukaan...) ja harhailimme jalat "poikkinaisina" pitkät matkat. Kukahan julkkis oli kaupungissa? Syömään lähtiessämme nimittäin ohitse pyyhälsi poliisisaattueessa ensin kolme valkoista limusiinia ja sitten kolme mustaa. Limusiineja muutenkin näkyi joka paikassa. Löysimme suositun italialaisen ravintolan joka oli juuri uusinut listansa, ja jonotimme puolisen tuntia pöytää. Mutta oli ruokakin sitten hyvää! Minulla kanapastaa ja Kaidella Calzone-pizza, todella maukkaita molemmat annokset.

Kuva: Tässäkin talossa kauniit pitsiparvekkeet talon ympäri.



Päivä 9 - 5.1.2003

Aamulla taas ennen kahdeksaa ylös - aamiaiselle ehdimme siis tänään, mutta se osoittautui vain hieman runsaammaksi kuin eilen - kahvi, muffinssi, omena. Ja nyt jäi New Orleans taakse, lähdimme ajamaan kohti Memphisiä ihan moottoritiereittiä. Bensaa tankkiin ja kolmioleipä & sunnuntailehti, toinen pysähdys lounasaikaan Wendy's hampurilaisravintolassa ja saavuimme, Gracelandin jo ohittaen, kaupunkiin viiden maissa. Hetken taas kiertelimme hotellia etsien, mutta Visitor Centeristä löytyi alennuslippu keskustan Best Westerniin, 50 $ yö. Nälkä alkoi kurnia, ja elävä musiikki taas houkuttaa, joten hetki kiertelyä Beale Streetillä, jossa kaikui blues. Syömään meksikolaiseen (Helsingin Cantina West on kyllä paras paikka maailmassa!) ja viestit kotiin internet-kahvilasta. Vielä paikalliset drinkit ennen luku- ja tv-hetkeä hotellilla. Ja löytyi se motorsport-kanavakin. Kulut 173, bensa 40, hotelli 63, lounas etc. 20, ilta 50.

Kuva: Memphisin Beale Street.




Seuraava sivu

Takaisin alkuun

Sivu 2/4