Agilityä by Dumle & Kati
Tuloksia

Syyskuu 2008: Toiset 25 starttia ja pari vielä päälle niin noustiin medi 3 -luokkaan Forssassa 7.9. Iitu-staffin ohjaaja Hanna on mennyt Dumlen kanssa myös useamman startin, ja hyvin tuloksinkin! Vähentää myös allekirjoittaneen kisajännitystä kun on toinen ohjaaja "mukana", olemme tehneet usein niin että Hanna menee hyppyradan ja minä agiradan. Osallistuimme myös staffien rotumestaruusstarttiin Liedossa, ja tuloksella 5 saimmekin medi2-luokan mestaruustittelin. Osallistujia olikin kaksi =DDD

Helmikuu 2008: Hups, tämän päivittäminen onkin vähän jäänyt. Treenattu ollaan Strömbergin Sarin johdolla, ja nyt talveksi pääsimme JAU:n lämpimään halliin maaliskuuhun asti. Kakkosissa ollaan kisailtu, muutama nolla saatu mutta eilen tuli ensimmäinen nousunolla Riihimäeltä, 25 kisaa siihen tarvittiin! Koira kyllä osaa, mutta ohjaajan kun saisi ruotuun... siinä tuomarin lähtöluvan pillinvihellyksessä on oltava joku taika joka resetoi aivoista kaikki tehdyt suunnitelmat ja ohjauskuviot, muuten ei ole selitettävissä tehdyt mokat! =D
Dumle on kyllä niin kuuliainen radalla, menee sinne minne minä näytän tai käsken. Irtoamista pitää vähän painottaa vielä, ja harjoitella vaikeampia keppikulmia. Mutta agirotuun on ilmoittauduttu, eli Tampereelle on suunta kesäkuussa ainakin kolmen staffijoukkueen voimin!

Toukokuu 2007: Kannatti näköjään lähteä vähän pidemmälle kisaamaan - Liedossa ATT:n kisoissa oli 3 starttia tarjolla, ja kun olin muutenkin ajatellut sinne suuntaan menna puutarhaostoksille, niin tuli ilmoittauduttua. Ekasta startista hylky, mutta toisesta se viimeinen nolla 1-luokassa! Sijoitus oli kolmas. Jäin sitten vielä kokeilemaan 2-luokan hyppyrataa, ja hyvin meni sekin, sillä 0 ratavirhettä - mutta 1.09 yliaikaa; silti olin tosi tyytyväinen!

Kuva: Jaana Hakola

Huhtikuussa 2007: Jee, toinen 0 plakkarissa, tuli Järvenpään kisoista 21.4. Sijoituttiinkin toiseksi! Toinen rata oli paljon vaativampi, ja siitä tuli hylky. Aika vaativa radanmutka 1-luokkaan, kun A oli ympäröity putkella. Tosin siinä kävi toisin kuin arvelin - Dumlehan ei mikään putkihullu ole, ja A taas yleensä kiinnostaa kovasti... mutta hyppy - hyppy - se A:n alla oleva putki - hyppy meni ok; mutta sitten olisi pitänyt mennä se A, ja kun olin ihan varma että sinne Dumle kirmaa kun en vaan estele, niin eikös se sitten mennytkin jostain syystä sen putken toiseen kertaan, nyt eri päästä... Noo, jatkoimme vielä loppuun, ja vielä tuli toinenkin hylkäyksen arvoinen virhe kun puominkin alla oli putki, ja kun sinne olisi pitänyt mennä, Dumle valitsi puomin. Ehkä siinä olin jo vähän luovuttanut ohjaamisen itsekin. Kylmä ja tihkusateinen sää, mutta kyllä se 0 lämmitti!

2007:
Uusi vuosi, uudet kujeet, vai miten se menee. Tuloksiin päivitetty uusimmat 17.2.2007. Kyllä koira osaisi jos vain emäntä hallitsisi hermonsa ja muistaisi ohjeet ja ohjaukset radalla... =D

************************
Marraskuussa 2006: Jee, nyt oli pakko tulla päivittämään sillä napsahtihan se eka nolla sieltä! Purina Areenalla oli hyppy- ja agistartit 19.11. Hyppyrata oli v a i k e a enkä osannut sitä ohjata, puoleenväliin päästiin vitosella ennen hylkyä, Dumle singahti väärälle hypylle vaikealla sarjalla kun en pysynyt mukana. Mutta agirataan olin sitten tyytyväinen! Sekään ei helpoimmasta päästä ollut, mutta ei yhtään paniikin paikkaa, nolla virhettä ja reilu ihanneajan alitus!!! Päästiin palkintopallillekin, toiseksi, tuli ruusukkeen lisäksi koiranruokaa, piparkakkutalo, glögilasit ja koirankeksejä. Hyvä Dumle! Itse yritin pitää mielessä ohjauskäskyjen ajoissa antamisen, ja sen että yritin omalla liikkeellä kertoa koiralle minne päin seuraavaksi. Tuntui toimivan!
Treeneissä olemme käyneet perjantaisin lämpimässä hallissa, se on ollut oikein kivaa. Pari kertaa jäi väliin, kun Dumle sai ihmeellisen kipukohtauksen lokakuun kisojen jälkeen. Yhtäkkiä ei vaan pystynyt hyppäämään ja näytti siltä että käveleminen ja pissiminen sattuu. Lääkärissä ei löytynyt muuta selkeää vaivaa vikaa kuin kuume, 39,7 astetta, tunnustelemalla ei aristusta vatsassa eikä lihaksissa vaikka selästä näytti ottavan. Canicur-kuuri ripuliin ja viikon kipulääkeannos saatiin, ja kolmen päivän päästä koira tuntui olevan ihan kunnossa. Mahdollisesti se oli suolistotulehdus sitten kuitenkin, mene ja tiedä? Mutta treenit jätettiin väliin samoin kuin yhdet kisat, varmuuden vuoksi.

Irene Vinha käy kuvailemassa agilitykisoja, tilasin muutaman kerrankin onnistuneen kuvan meistäkin! Lokakuussa meillä on yksi tehokoulutus, ja talviharjoittelupaikaksikin alkaa varmistumaan halli.

Syyskuussa 2006: Syksy on tullut, taas. Treeneissä vaihteeksi vähän sateenripottelua. Kolme kisaa on tullut plakkariin, kokemusta ja treenauksen paikkoja niistä ainakin löytyy jos ei palkintosijoja tai nollia... =D
Hyvinkäällä oli helpon oloinen rata, yksi knoppikohta missä piti olla tarkkana ettei koira suorita muuria toiseen kertaan väärältä puolelta. No se meni hyvin, mutta puomilta alastulokontakti, ja kepeillä sähläystä, joten taas yliaikaakin.
Sitten toista kertaa Riihimäelle, ja nyt Dumlella oli joku turbovaihde päällä, ekalla hyppyradalla ei ole ennen noin vauhdilla menty! Sehän sitten kostautui, olin vähän jäljessä enkä ehtinyt näyttää Dumlelle oikeaa suuntaa ja väärälle esteelle... eli hylky. Loppurata mentiin kyllä sitten vauhdilla, loppusuorakin meni niin hyvin, olin siihen tyytyväinen! Agirata samoissa kisoissa ei mennyt kyllä oikein hyvin, heti ensimmäinen rima putosi, puomilta kontakti, ja kielto tuli yhdeltä aidalta kun en ehtinytkään tehdä takaaleikkausta.

Kisaviikonloppu jatkui 3.9. Vantaalla, siellä en ollutkaan ennen käynyt. Aika helpot radat, jäi kyllä vähän kaivelemaan se jälkimmäinen... on se niin pienestä kiinni! Eli kepeiltä tuli vitonen, kun huidoin Dumlelle vauhtia ja sitten jätinkin heilahduksen tekemättä - jäi sitten yksi pujoväli tekemättä ja uudestaan alusta. Mutta ei mitään muuta, ja ilman keppien korjausta olisimme alittaneet ihanneajankin. Ensimmäinen rata oli melko samanlainen, sieltä tuli myös kepeiltä vitonen ja olikohan puomilta toinen. Ja niitä keppejä menin harjoitusalueella monta kertaa ihan hienosti!

Elokuussa 2006: Huh näitä helteitä! Paahtavalla kentällä saimme ihan hyvät radat Riihimäen Agilityurheilijoiden virallisissa kisoissa 5.8. Agilityrata kompastui kyllä heti alkuun kolmannelle esteelle kun en saanut Dumlea ohjattua sen ohi vaan se meni uudestaan väärältä puolelta. Mutta rata vedettiin loppuun ihan hyvin, yhdellä putkella tuli kielto vain. Sitten oli vuorossa hyppyrata. Saimme kovasti onnitteluja suorituksen jälkeen, viimehetken pelastuksilla ratavirheitä nolla! Mutta sen verran laajoja kaaria ja varmaan kepeillä ja pussissa kului sen verran aikaa että ihanneaika ylittyi yli viidellä sekunnilla. Kuudenneksi! Staffeja olikin mukana neljä, aika rakettipaketteja! Virheitäkin sitten tuli valitettavasti, mutta kyllä oli vauhtia, meidän pitäisi löytää se kultainen keskitie. Maanantaina iltakisoissa 7.8. Espoossa, agiradalta yksi putkensuukielto ja yksi rimanpudotus, ja hyppyradalta taas yksi putkensuukielto ja yliaikaa, sijoitukset 11. ja 6. Putkeen menemistä on treenattukin nyt mutta pitää vielä jatkaa, liian helposti Dumle katsoo minun liikerataa ja jättää "sukeltamatta" jos en jatka samaan suuntaan. Ja itse pitäisi olla tarkkana siinä miten liikkuu.

Vähän mietin tuota meidän vauhtia, miten me sitä aikavirhettä niin monta sekuntia on nyt saatu. Osasyy varmaan vielä liian laajoissa kaarroksissa ja oman ohjauksen tarkkuudessa, mutta kyllähän koirasta nyt vauhtia löytyy? Ehkä yksi syy on Dumlen ahneus, treeneissä kun on se nakinpala kädessä valmiina niin mennään kuin tuli ja leimaus, mutta kisoissa kun sitä ei ole... Mutta eilen illalla otin pienen pihatreenin ja testasin vähän kuinka keppien hakeminen sujuisi ilman opastusta, ja "PING" - joku lamppu syttyi koiran päässä ja pikkupätkä pujottelua mentiin kun pyysin, itse paikalla seisten takana tai edessä. JEE! *Mulla on maailman viisain ja kiltein koira, mulla on maailman viisain ja kiltein koira..!!*

Heinäkuussa 2006: Helteistä huolimatta osallistuimme neljään (kaksi ensimmäistä jäi väliin) epäviralliseen HAU Open -kisaan kilpailevien luokassa Purina Areenalla. Ensimmäinen kisa kaatui yllättäen keinuun, vaikka se on esteenä jo mennyt ihan ok. Katselimme kentän laidalla aikaisempien luokkien menoa, ja keinu rämähteli aika kovaäänisesti. Radalla Dumle ei sitten uskaltanutkaan kiivetä koko keinulle! Yritin pari kertaa, jätimme sitten väliin, ja kun tuli puomin vuoro, Dumle taisi arvella että tämäkin kiivettävä rämisee. Ja puomilla ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia! No, toisessa kisassa otin sitten keinulta tahallisen hylyn sillä pehmensin sen alastuloa kädellä, ja puomilla annoin namia.

Ennen kolmatta kisaa kävin kentällä hieman harjoittelemassa puomia, ja samoin putkea sillä huomasin että yksi ongelmakohta on kieltoherkkyys putken suulla jos minä en pysty juoksemaan samaan suuntaan.

Kolmanteen kisaan olin todella tyytyväinen! Hylky tuli, mutta olisi voinut olla tulemattakin, ei ollut suuresta kiinni. Rata tuntui tosi vaikealta, hankala puomi-aita-putkiyhdistelmä josta ajattelin ettemme millään selviä. Mutta selvisimme, ja se ainoa virhe (ehkä olisi tullut pituudesta vitonen, en ole varma kaatuiko yksi osa) tuli kun olin hieman myöhässä, Dumle ehti selän taakse ja laittamaan tassunsa A-esteelle kun keinulle olimme menossa (joka se meni sitten ihan ok kuitenkin, samoin kuin loppurata). Putkienkaan kanssa ei ongelmia, eikä keppien. Olin tosi tyytyväinen meihin!!

Ja viimeiseen kisaan olin tosi tyytyväinen; yksi rima tippui ja toinen vitonen tuli merkinnällä "kosketus", siitä en tiedä mikä se oli; ja aikavirhettä reilu sekunti, mutta mielestäni tehtiin hyvä suoritus! Noillakin pisteillä tulimme kuudenneksi (vain 9 otti tuloksen 24:stä, toki moni tahallaan otti sen hylyn koulutustarkoituksessa).

Kesäkuussa 2006: Tuusulassa jatkettiin möllicupia vielä kahdella osakilpailulla, kummassakin tuli toinen sija viidella virhepisteellä. Omasta ohjauksesta kiinni kyllä nekin vitoset, esimerkiksi putkeen menoa pitäisi harjoitella ettei Dumle laita liinoja kiinni jos minun vauhtini pysähtyy putken suulla. Ja pisteitä kertyi näistä kakkossijoista 15, eli voitimme mediluokan cupin! Pitää oikein laittaa kuvat kun tuli niin hienot palkinnotkin, pokaali, juomalaseja, koiranruokaa ja työkalusarja. Lisäys: kuulumisissa juttua kesäkuun muista kisoista.







Toukokuussa 2006: Kivaa kun omalla pihallakin jo on päässyt harjoittelemaan (meillä on aitoja, rengas, kepit, pöytä ja keinu), ja juuri alkoivat oman ryhmän treenitkin seuran kentällä. Niinpä uskaltauduimme jo kaksiin möllikisoihinkin! Lohjalta 22.4. tuli kakkossija 10 virhepisteellä, ja 5.5. Tuusulasta samoin medimöllien kakkossija 5 virhepisteellä. Olemme yllättäneet itsemme! Dumle menee kisoissa rauhallisemmin kuin harkoissa, varmaan vaistoaa emännän hermostuneisuuden... jalat kuin setsuuria ennen starttia... mutta tyytyväisiä olemme!

Huhtikuussa 2006: Viimeiset harkat, ja ihan hyvin on mennyt. Dumlella on aina ollut mukavaa, ja minulla myös (kun vaan muistaisi ja tietäisi missä on vasen jalka ja käsi milloinkin....) Kesäkaudestakin jo tiedetään että harjoitukset jatkuvat, ja uusia esteitäkin on kerho tilannut. Agilitypäivän 21.5. kunniaksi järjestämme Klaukkalassa tapahtuman, tulee agility- ja tokonäytöstä ynnä muuta kivaa. Siitä lisää Impivaaran Hallien sivuilla.

Tammikuussa 2006: Saimme seurallemme uuden agilityvastaavan ja kaikenlaista tapahtumaa on jo saatu aikaan! Muutama luento, ja saimme aloitettua talviharjoittelut sunnuntaisin hevosmaneesissa. Ilmoittauduin sekä este- että ohjausryhmään niin pääsemme joka sunnuntai jotain tekemään. Kaksi kertaa olemme nyt ehtineet käydä, ja mukavaa on ollut! Olin hieman epävarma kuinka hallussa Dumle on tuollaisessa suljetussa tilassa muiden koirien kanssa, mutta hyvin on mennyt. Kun taskussa on makkaraa ja muita superherkkuja, ei muut koirat paljoa kiinnosta. Vauhti on melkein liiankin kova, rimat tahtoo lennellä!



2005:

Agilitya, osa 5:

Me ollaan jatkettu harjoituksia ja tehty omalla pihallakin kaikenlaista. Joten kun huomasin että lähistöllä on paritkin möllikisat, lähdettiin katsomaan! Tuusulan kennelkerhon kisoissa oli pitkä rata, 18 estettä. Enimmäkseen aitoja, kolme kertaa putki, A-este ja puomi, ja juosta sai! Aika hyvin tuntui menevän, yksi rima oli pudonnut ja A-esteelle jouduttu ottamaan vähän lisää vauhtia, kun minä menin sitten ohjaamaan Dumlen väärälle aidalle... no loppuun asti mentiin tietenkin kuitenkin, vaikka tulosta ei saatukaan. Muitakin tuttuja oli täällä Halleista, Piko-sheltti voitti tuon meidän medimöllit luokan!

Innostuttiin sitten menemään vielä Veikkolaankin, siellä oli samoin 18 estettä mutta rata oli lyhyempi. Samoja esteitä, tosin A-estettä ei ollut. Nyt taisi Dumlelle tulla paineita, tai sitten se pyrki rauhoittelemaan kisajännityksestä kärsivää emäntäänsä... välillä mentiin vauhdikkaastikin, mutta sitten jäätiin pyörimään jalkoihin ja välillä käytiin riemukkaasti moikkaamassa tuomaria... mutta tulos saatiin sillä tässä kisassa ei tullut "hylkyä" - 45 virhepistettä tosin! Kivaa touhua kyllä!

Agilitya, osa 4:

Niin se kurssi sitten loppui! Voimme kuitenkin mennä itsenäisesti jatkamaan harjoituksia, se on kiva! Meillä oli viimeisellä kerralla pieni leikkimielinen kisa, yhdeksän estettä, ajanotto ja virheet katsottiin. Minä menin itse heti mokaamaan estejärjestyksen, mutta muuten meni todella hyvin, Dumle loikki hienosti kolmen esteen sarjan, ja kepitkin menivät oikein! Esteet olivat: Hyppy, A-este, putki, 3 hyppyä, kepit, rengas ja puomi. Kaikki kurssilaiset menivät tosi hienosti, ja äänestimme hauskimmaksi koiraksi silkkiterrieri Hipon. Daika-pumi taas oli nopein ja virheettömällä radalla! Tässä taas muutama kuva.

Agilitya, osa 3:

Onpas aika mennyt nopsaan, meillä on enää kaksi tuntia jäljellä kurssia! Edelliskerrasta on tullut taas lisää esteitä; keinu, pituus ja A-este. Keinu meni yllättävän hyvin heti ekalla kerralla. Pituusesteestä on Dumlen mielestä hyvä ottaa vähän vauhtia, vaikka tarkoitus kai olisi ettei siihen kosketa. Noo, ei sen niin väliä. A-este meni tosi vauhdilla heti, kun kävimme laittamassa kinkunpaloja odottamaan sinne loppuun... ahne mikä ahne!

Viime tunnilla kokeilimme myös jo muutaman esteen sarjoja. Ensin kolme hyppyä peräkkäin, sitten hyppy ja A-este, sitten hyppy, putki ja hyppy. Lopussa alettiin jo vähän hyytyä, mutta kyllä nekin menivät ihan kivasti. Putkea myös laitettiin enemmän kiemuralle ettei olisi niin helppoa. Vaan kyllä meidän kurssilla on hienoja koiria, kaikki menivät rohkeasti läpi! Haastetta tuli myös ohjaajille vähän enemmän, kun olisi pitänyt "valssata" putken päässä ottamaan koira vastaan toisesta päästä, että ohjaus takaisin hyppyesteelle menisi jouhevasti. Joutuu siinä itsekin miettimään miten ne jalkansa asettaa!

Agilitya, osa 2:

No niin, sitten ollaan jo päästy pari tuntia eteenpäin! Olemme opetelleet myös renkaan, kepit ja muurin. Kepit onkin se vaikein!
(No ei mulle, mutta kun tuo emäntä sekoilee käsiensä kanssa ja yrittää harhauttaa mua menemään vääristä väleistä!). Ja se "väärältä" puolelta ohjaaminen tahtoo mennä sähläämiseksi... oikea ja vasen kun on niin vaikeat suunnat... ;)

Viimeksi saimme kotiläksyksi harjoitella "eteenmenoa", eli saada koiran irtautumaan ohjaajasta esteelle. Hyvin meni harjoitus siten, että laitoimme ruokakupin esteen taakse, kävimme koiran kanssa laittamassa sinne herkkuja, sitten vietiin koira esteen toiselle puolelle, odotettiin hetki rauhassa ja sitten käskyllä "hyppy" lähetettiin koira ruokakupille esteen yli palkkansa hakemaan, ohjaajan jäädessä paikalleen.

Muutama kuva; tässä minua jo vähän väsyttää touhuaminen:










Ja tässä tullaan kinkunpalojen perässä puomilla:





Tässä muuten pari kivaa agility-linkkiä: Lajiesittely - agility ja Kääpiöpinseri Ossin agilityesteet - tosi hauskat nuo Ossin sivut!








Agilitya, osa 1:

Jee, kauan odotettu agilitykurssi alkoi! Ekalla tunnilla meidät jaettiin pieniin ja isoihin, ja sitten kokeilemaan esteitä. Ensin harjoittelimme normaalia hyppyestettä. Dumlella meinasi ensin olla huomio vähän liikaa niissä nakinpaloissa, kun pari kertaa käveltiin estettä päin, mutta kohta jo hypättiin vauhdilla kaksi estettä peräkkäin (näitä me ollaan harjoiteltukin jo itseksemme).

Seuraavana oli vuorossa putki. Sitä kerran olimme kokeilleet ja kovin vaarallisen tuntuinen oli ollut Dumlen mielestä; heiluva, pimeä onkalo! Mutta kummasti nakinpalat tässäkin toivat tulosta, pian Dumle juoksi koko pitkäksi venytetyn putken läpi tuosta vaan.

Vielä oli aikaa kokeilla puomia. Siitäkin minulla oli epäilykseni sillä Dumle joskus vierastaa korkealla olemista (mutta jos itse voi hypätä esim. tukeista tehdyn grillipöydän päälle niin ei mitään hätää...). Mutta taas sain yllättyä positiivisesti, valjaista molemmin puolin tukemalla ja makkaraa kylväen menimme puomin ylös ja alas varsin reippaasti!

Ohjaajat kertoivat aluksi alkulämmittelyn ja loppuverryttelyn tärkeydestä. Esteiden "käskyn" nimeämisestä oli puhetta, on niin monta pu-alkuista estettä että kannattaa keksiä muitakin. Itse ajattelin ottaa käyttöön "hyppy", "läpi" putkelle, ja "puomi" + "alas" puomelle. Mitähän muuta muistettavaa oli? Ainakin se että ohjaa koiraa koiranpuoleisella kädellä, ja molemmat kädet kannattaa olla vapaana.

Takaisin

www.katinsivut.com